Olen jo aikaisemmin tunnustanut, että seuraan muutamia jenkkien keskustelu- ja Facebook-ryhmiä. En kovinkaan tarkoin, mutta aina joskus. Jotain kautta päädyin seuraamaan pienen Addisonin tarinaa, joka löytyy Facebookista nimellä "Prayers for baby Addison".
Addison Lucille syntyi noin pari kuukautta poikaani myöhemmin eli aika saman ikäisiä vauvoja. Addisonilla havaittiin välittömästi syntymän jälkeen sydänvaiva. Addison sai uuden sydämen menehtyneeltä vastasyntyneeltä oltuaan jonossa lähes kuukauden. Tuolloin tarina uutisoitiin sivulla www.wcyb.com. Usean kuukauden sairaala-ajan jälkeen Addison pääsi vihdoin omaan kotiinsa. Enkelin siipensä tyttö sai aamulla 9.6.2015.
Omat murheet saavat aivan uudet näkökannan jotain tällaista seuratessa. Miten etuoikeutettu olenkaan, että oma vauvani on terve! Voin vain kuvitella, miten erilaista arkea heidän vauva-aikaansa on kuulunut omaani verrattuna. Kuinka onnekas olenkaaan! Pieni Addison ei tervettä päivää nähnytkään. Perhe sai välillä hyviä ja välillä huonoja uutisia tytön voinnista. Niinhän se näiden sairaiden kanssa menee. Yhtenä päivänä paremmin ja toisena vähän huonommin. Koko ajan eletään pelossa, milloin matto vedetään lopullisesti jalkojen alta.
Ja miten onnekkaita me kaikki olemme, että olemme suomalaisia! Meidän terveydenhuolto toimii eikä kenenkään tarvitse murehtia sairaalalaskua, jonka suuruusluokkaa meikäläiset eivät voi käsittääkään! Addisonin sivuilla on linkkejä lahjoitusta varten ja ilman tällaisia avustuksia perheen pyörittäminen sairaalassa asumisen rinnalla olisi melko mahdotonta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti