Kankaiset ruokalaput

Pikkuvauva ei pienenä kauaa pysy! Näin kaikki varoittelevat tuoreita vanhempia, mutta sen ajankulun ymmärtää vasta sitten, kun sitä itse elää. Pian vauva maistelee jo ensimmäisiä ruoka-aineita. Kummissaan hän mukeltelee niitä kielen päällä ja työntää ne lopulta takaisin suusta ulos. Muutaman päivän päästä syöminen alkaa jo sujumaan ja alkaa olla aika tutustua uuteen makuun!

Porkkanasose ja bataattisose
(jääpalapusseissa pakastettu)

Vauvan ruokailuun ja syömisen opetteluun liittyy paljon mukavia muistoja ja erilaisia vaiheita. Tarpeellisena varusteena ensimetreiltä lähtien muistojen tiellä mukana kulkee ruokalappu. Tämä lapsiperheen arjen ahertaja pääsee usein kuin huomaamatta valokuviinkin mukaan.

Kankaisia ruokalappuja on runsaat valikoimat. Plussaa annan siitä, että näitä saa erittäin suloisilla kuoseilla ja usea suomalainen yrittäjä valmistaa näitä. Solmittavat narut mahdollistavat taitavalle rusetin solmijalle portaattoman kiinnityksen, mutta ainakin meillä Vauhtiveikko nykii etupuolelta lappua alaspäin samalla kun minä yritän sitoa solmua. Solmittava ei siis käy, mutta näitähän saa myös tarrakiinnityksellä! Äitiyspakkauksessa (2014) tulleessa Finlaysonin ruokalapussa on säädettävä tarrakiinnitys. Tämä on tärkeä yksityiskohta, sillä liian löysälle jääneen ruokalapun kaula-aukosta valuvat soseet leukaa pitkin suoraan vaatteille.

Tarrakiinnitteisiä ruokalappuja, 

toisessa säädettävä kaulanympärystää

Kankaisten ruokalappujen puhdistaminen tuntui aina vaikealta. Meiltä ei löytynyt sopivaa paikkaa keittiön altaassa huuhdeltujen kangaslappujen kuivaamiseen ja ne valuttivat vettä milloin hanan päälle hylättynä ja milloin kaapinoven vetimessä lavuaarin päällä roikkuen. Eivätkä ne syöntien välissä ehtineet kuivuakaan. Pyykinpesukoneessa ne puhdistuivat aina hyvin ja vaivatta.

Viimeinen niitti näiden kangaslappujen kanssa oli se, kun koko syönti tuntui menevät lappujen repimiseen pois kaulasta tai ruokalapun työntäminen sosetta täynnä olevaan suuhun. Kokeilin, en tykännyt!