Puolitoistavuotiaan kuulumiset

Vauhtiveikosta on kasvanut jo puolitoistavuotias villiveikko. Vauhtia ja vaaratilanteita riittää ja äidin syke pomppaa tappiin useita kertoja päivän aikana. Vikkeläliikkeinen pikkupoika ehtii joka paikkaan ja uimahallilla kateellisena silmäilen niitä äitejä, joiden lapset odottavat kiltisti sillä aikaa, kun äiti käy suihkussa. Onneksi meidän Vauhtiveikko ei ole kuitenkaan ainut karkailija enkä minä siis ainut pikkuhoususillaan nakukarkulaisen perään säntäävä äiti. Nämä ovat niitä muistoja, joita muistellaan haikeudella vanhoilla päivillä!

Vikkelä puolitoistavuotias kiipeää ketterästi mihin vain eikä poikaa uskalla jättää valvomatta moneksikaan sekunniksi. Joskus haaveilen lapsiturvallisesta kodista, missä koko keittiö on turvalukossa ja huonekalutkin on nostettu seinille. Tähän asti olemme kuitenkin pärjänneet ilman lapsilukkoja, meillä on ainoastaan portaikon alapäässä portti. Porttia käytetään silloin, kun halutaan sulkea koirat yläkertaan esimerkiksi lapsivieraitten vuoksi, tai silloin kun tuntuu ettei Vauhtiveikko keksi mitään muuta puuhaa kuin portaissa kiipeilyn.

Rataslenkillä poika haluaisi mieluiten kävellä itse. Ja yleensä aivan eri suuntaan kuin kaikki muut, tai vähintäänkin siksakkia tietä pitkin. Kevään rapakot ja jäiset hanget houkuttelevat tutkimaan ja parhaat rapakot juostaan muutamaan kertaan edestakaisin ennen kuin matka taas jatkuu. Onneksi koirat on opetettu käyttäytymään rataslenkillä rauhallisesti, muuten tällä porukalla ei yksin uskaltaisi kävelylle lähteäkään.

Puolituoistavuotisneuvolassa kävimme toteamassa, että kaikki mitat kasvavat tasaisesti. Pituutta on jo 81,5 cm ja painoa 11,4 kg. Vauhtiveikko ei ole ollut Brion puisista rakennuspalikoista laisinkaan kiinnostunut kotona, mutta yllätyksekseni rakensi viiden palikan tornin neuvolassa!