torstai 13. lokakuuta 2016

Kaksivuotiaani

Aivan vasta sinä olit pienen pieni käärö, jota tuoreiden vanhempien innolla ja ylpeydellä tuotiin laitokselta kotiin! Minä muistan: silloin oli pikku pakkanen ja meidän viikkoon venähtäneen sairaalajakson aikana tuli ensilumi. Nyt jo kaksivuotias Vauhtiveikko on osoittautunut rämäpääksi huumorimieheksi. Poika on täynnä hellyyttä ja rakkautta, välillä tulta ja tuppuraa. Hän nukkuu hyvin ja nauraa paljon. Meillähän menee siis aika hyvin!



Poika on ollut aina kova puhumaan, sanoja ei ole vielä paljoa, mutta tarinoita riittää silti. Yksi hauskimmista sanoista hänen sanavarastossaan on "Äijä". Yhteisnimi, jolla kommennetaan talon koiria. Jos poikaa pyytää huutamaan koiria sisälle, käy tämä karjumassa "Äijää". Jos koirat leikkivät keskenään äristen, niitä rauhoitellaan huutamalla "Äijää". Koirat ovat omaksuneet tämän uudet jenginimensä mutinoitta ja tuntuvat välillä kuulevan paremmin pojan kutsua kuin aikuisia.

Hän on ollut pienestä asti kiinnostunut viihde-elektroniikasta. Olemmekin todenneet, että markkinoilla olisi kysyntää lapsenkestävistä laitteista, missä ei pala turhia valoja eikä etulevyssä ole sen kymmentä eri nappia paineltavaksi. Myös kännykät ovat aina kiinnostaneet kovasti ja poika osaa jo mm. soittaa iPhonen Hätätilanne-kontaktieni puhelinnumeroihin silmän välttäessä. Voi sitä riemua ja tarinointia, jos joku vastaa puhelimeen!

Vielä hetki sitten pötköttelimme kahdestaan sohvan nurkassa päivät pitkät, äitiysvapaani ajan. Nyt on jo arki palannut ja pienokaiseni on aloittanut hoidon pienessä päiväkodissa. Vauhtiveikko on aina pitänyt sekä lasten että aikuisten seurasta, enkä muista minkäänlaista ujostelukautta meillä olleenkaan. Päiväkotiinkin poika kotiutui sujuvasti ja nykyään saadaan jo iloiset vilkutukset ja heipat aamulla! Oman pienen hoitoon vieminen olisi niin paljon raskaampaa, jos hän ei siellä viihtyisi.

Omista leluista suosikkeja ovat tällä hetkellä Brio-junarata, Melissa & Doug'n Safarirekka sekä Plaston isommat yhdistelmäautot. Autoihin lastataan tarkasti pientavaraa kyytiin ja rakennetaan niille kirjoista mäkiä. Vauhtiveikolla on myös kova into auttaa kotiaskareissa taitojensa mukaan. Valmiiksi täytetyt kestovaipat hän osaa jo taitavasti viedä niiden säilytyspaikkaan, roskat viedään innokkaasti roskikseen ja hän on myös perheen innokkain imurin käyttäjä. Leipurin pieni apulainen heiluttaa vispilää ja mittaa aineksia kulhoon.

Aivan vastahan sinä nukuit vielä vaunuissa koiralenkillä, nyt haluat mennä itse joko jalan tai potkupyörälläsi. Vauhtiveikko tykkää kovasti ulkoilusta, varsinkin jos kuljetaan jonnekin. Koiralenkille otetaan nykyään mukaan potkupyörä, minkä hallinnan poika omaksui noin kuukausi sitten. Nyt mennään jo niin taitavasti ja leikitellen, että saattueella tulee olla ripeät jalat ja nopeat hoksottimet.



2 kommenttia:

  1. Olipa hauska lukea juttusi. Meidän taapero täytti lokakuun alussa 2v. ja aika samanalaista menoa :D

    Mä olin itse synnärillä kanssa noin viikon ja sinä aikana tuli syksy kunnolla. Muistan miten jossain vaiheessa katsoin ikkunasta ulos ja siellä oli upea ruska!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri, meillähän onkin aivan samanikäiset pojat! Täytyypä alkaa seurata teidän juttuja tarkemmin.

      Poista