Olimme viime viikonloppuna uimahallilla tutulla uintivuorolla - Vauhtiveikko on jo kolmen kuukauden ikäisestä pikkuveikosta lähtien käynyt säännöllisesti uintivuorolla äidin ja isin kanssa. Ennen oman uintiryhmän alkamista käymme yleensä pikkulasten altaassa laskemassa liukumäkeä ja pelaamassa palloilla. Myös uintivuoron päälle täytyy pysähtyä vielä hetkeksi pikkualtaan liukumäkeen, ennen kuin jatketaan matkaa suihkua ja saunaa kohti.
Uinnit menivät mukavasti, mutta palatessamme pikkulasten allasta se olikin varoituskyltein "Suljettu", ja joku henkilökuntaa meni altaalle haavi mukanaan. Selitettiin omalle taaperolle, että allas on nyt rikki eikä sinne kukaan saa mennä.
Meidän edellä suihkuja kohti käveli kaksi naista, joilla oli arviolta 1,5-vuotiaat lapset mukanaan. Toinen pikkutyttö itki hysteerisesti ja kova itku jatkui vielä suihkussakin. Poikani katseli itkua huolestuneesti ja selitin, että vauvalla on tullut vain jostain huono mieli. Meidän ei tarvitse välittää. Pikasuihkun jälkeen menimme tuttuun tapaan saunan puolelle.
Parin minuutin kuluttua samaiset kaverukset lapsineen tulivat samaan saunaan. Pikkutytön lohduton itku jatkui jatkumistaan, mutta minua hirvitti eniten se, minkälaista kohtelua pikkuinen sai osakseen. Lapsi istutettiin lauteille istumaan, eikä kumpikaan aikuisista lohduttanut tai oikeastaan edes huomioinut mitenkään lapsen huonoa mieltä. Pikku parka istui ja parkui äitinsä vieressä, kukaan ei koskenut, puhutellut tai auttanut lapsen huonoa mieltä millään tavalla! Pienen tytön uinnin olivat menneet pilalla ja hänellä oli mielestäni aivan oikeutetusti paha mieli. Äidit alkoivat kovaäänisesti rupattelemaan keskenään ja pikkuhiljaa toinenkin lapsista alkoi purnata ja kiipeillä lauteilla. "Mitä se sinäkin alat nyt kiukuttelemaan" sai vastauksen toiselta äideistä: "Se varmaan tarttuu tältä toiselta apinalta."
Ei, en sanonut mitään. Poistuimme vain paikalta. Vieläkin sapettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti